Työntekijän oikeus vapaaseen

Työntekijällä, joka sopimuksen mukaan tekee kaikkina kalenterikuukausina työtä alle 14 päivää tai 35 tuntia, on työsuhteen kestäessä oikeus halutessaan saada vapaata kaksi arkipäivää kultakin kalenterikuukaudelta, jonka aikana hän on ollut työsuhteessa. Vapaan ajalta maksettavasta lomakorvauksesta säädetään 16 ja 19 §:ssä.

Työntekijällä, joka on tehnyt samalle työnantajalle työtä työsopimuslain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin toistuvien määräaikaisten työsopimusten perusteella, on halutessaan oikeus saada vapaata tämän lain 5–7 §:n perusteella määräytyvää lomaa vastaava aika siltä osin kuin lomaa ei ole pidetty.

Työntekijän on ilmoitettava halustaan käyttää vapaata ennen lomakauden alkua. Vapaan antamisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 20–26 §:ssä säädetään vuosiloman antamisesta.

Työntekijä, jolla ei ole oikeutta vuosilomaan, saa vapaata silloin, kun hän

• tekee sopimuksen mukaan tai tosiasiallisesti työtä kaikkina kalenterikuukausina alle 14 päivää ja 35 tuntia
• työskentelee useissa peräkkäisissä työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 5 §:n mukaisissa määräaikaisissa työsuhteissa (ks. työsopimuslain 55/2001) 1 luvun 5 §:n mukaiset peräkkäiset määräaikaiset työsuhteet ja vuosiloman ansainta)
• on työaikalain (605/1996) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu kotityöntekijä tai
• on työnantajaan työsuhteessa oleva perheenjäsen eikä yrityksessä ole muita työntekijöitä.

Työntekijä siirtyy vapaajärjestelmästä vuosiloman ansaintaan, kun

- työnantaja ja työntekijä sopivat kesken lomanmääräytymisvuoden sellaisesta työajan lisäämisestä, minkä perusteella vuosiloman ansaintakynnys ylittyy

- työntekijän tekemät lisätyöt vakiintuvat sopimuksen veroiseksi käytännöksi siten, että vuosilomalain ansaintakynnys ylittyy. Siirtymisen jälkeen työntekijään sovelletaan 14 päivän tai 35 tunnin sääntöä.