Pekkaset maksuun parin vuoden viiveellä

Oppisopimuksella eteläsuomalaisessa leipomossa vuodesta 2010 työskennellyt henkilö valmistui vuonna
2013 ja siirtyi sen jälkeen töihin toiseen alan työpaikkaan. Uudessa työpaikassa Hemilän säännöllinen

työaika oli 40 tuntia viikossa, jolloin hänelle kertyi työehtosopimuksen mukaisesti työajan lyhentämisvapaita eli pekkaspäiviä. Lähes pari vuotta oppisopimussuhteen päättymisen jälkeen, Hemilä otti yhteyttä liittoon jäsenyysasioissa. Samalla hän kysyi liiton aluesihteeriltä pekkaspäivien kertymisestä. Hemilää oli jäänyt ihmetyttämään, miksi nykyisessä työpaikassa pekkaspäivät kertyivät, mutta aiemmassa oppisopimustyöpaikassa asiasta ei oltu puhuttu lainkaan. Oppisopimuskoulutuksen aikana oppisopimusopiskelijan palkka ja muut työehdot määräytyvät alan työehtosopimuksen mukaan. Hemilän tapauksessa sovellettiin siis leipomoalan työehtosopimusta. SEL:n Etelä-Suomen aluesihteeri Jouni
Konttila alkoi selvittämään tilannetta ja pyysi nähtäväkseen Hemilän oppisopimusajan palkkatodistukset ja allekirjoitetut sopimukset. Hemilän ja työnantajan välisessä oppisopimuksessa oli sovittu palkaksi kuukausipalkka ja Hemilän säännölliseksi työajaksi 37,5 tuntia viikossa, 7,5 tuntia päivässä. Konttila huomasi, että Hemilälle oli maksettu oppisopimusaikana palkka vain tehdyistä työtunneista ja laskennalliset pekkaspäivät olivat saamatta. Täyteen 12,5 vuosittaiseen pekkaspäivään täytyy työntekijän työajan
olla 40 tuntia viikossa. Leipomoalan työehtosopimuksessa sanotaan, että jos työntekijän säännöllinen työaika on vähintään 37,5 tuntia viikossa, ansaitsee työntekijä pekkasia suhteutettuna todellisuudessa tekemäänsä työaikaan.
– Hemilälle kertyneiden vapaiden määrä oli hiukan pienempi, koska työaika oli 2,5 tuntia vähemmän viikossa. Kahden vuoden ajalta pitämättömiä vapaita oli kertynyt 187,5 tuntia, Konttila kertoo. Hemilän olisi kuulunut saada oppisopimusaikana pekkaspäivät vapaana. Konttila otti yhteyttä työnantajaan ja pyysi tätä korvaamaan pitämättömät vapaapäivät Hemilälle rahana. Työnantaja ei ensin uskonut, että Hemilälle olisi pitänyt antaa pekkaspäiviä ja harasi vastaan. Konttilan kerrattua työehtosopimuksen määräykset, työnantaja ilmoitti maksavansa korvaukset. Maksettavaa kahden vuoden ajalta pitämättä jääneistä pekkasista tuli työnantajalle noin 2 500 euroa.
Palkkasaatavat vanhenevat
Hemilän työsuhde oppisopimuspaikassa oli päättynyt keväällä 2013. Palkkasaatavien yleinen vanhentumisaika on viisi vuotta, mutta tilanteessa, jossa työsuhde työnantajaan päättyy kokonaan, on palkkasaatavia koskeva kanne nostettava käräjäoikeudessa kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Asia tuli Konttilalle hoidettavaksi alkuvuonna 2015, jolloin palkkasaatavien kahden vuoden vanhentumisaika alkoi lähestyä uhkaavasti. Jatkuvista lupauksista huolimatta työnantaja vitkutteli korvauksienmaksamista.
– Työnantaja keksi aina uuden syyn, miksi hän ei ole maksanut lupaamiaan rahoja tai pyysi vielä erillisiä selvityksiä. Kun aika alkoi loppua, jouduin sanomaan työnantajalle vieväni asian eteenpäin lakiasiaintoimistolle, jos tilanne ei nyt ratkea. Lopulta, vain kolme päivää ennen kuin palkkasaatavat olisivat vanhentuneet, työnantaja maksoi pitämättömistä pekkaspäivistä korvauksen Hemilän tilille ja asia saatiin käsiteltyä loppuun, Konttila kertoo.